Part of the team, part of the crew
Harrastukset ja yhteiset aktiviteetit yhdistävät, ja niin on käynyt myös tässäkin tapauksessa, kun sattumalta koulukaverit, kavereiden kaverit ja ihan vaan hyvän päivän treenitutut päättävät lyödä hynttyyt yhteen.Yhdessä treenailu ja tekeminen ei näin minunkaan näkökulmasta ole pöllömpää touhua. Pitkään yksin treenanneena kontrasti entisen ja nykyisen välillä erottuu selkeästi.
Kuten ei kaikilla muillakin, on myös minulla pitkä tausta urheiluharrastusten kanssa. Junnuharrastukset antoivat aikanaan hyvän pohjan teini-iän ja tämän hetken harrastuksille. Joukkueurheilua, yksilöurheilua, kilpaurheilua ja vähän vähemmän tavoitteellista urheilua; voisi sanoa että kaikkea on kokeiltu. Seitsemän vuotta salibandya, 5-6 vuotta yleisurheilua bravuureina heittolajit ja pikamatkat.Talvilajeista mukana kulki hiihto koko lapsuuden ylä-asteelle asti. Sivussa suurpujottelua, joka myöhemmin muuttui street- ja vapaalaskuhenkisemmäksi. Kaikenlaista on siis tullut kokeiltua ja tehtyä. Tekeminen on yleensä jatkunut niin pitkään kuin on tuntunut kivalta. Vähitellen lajit ja harrastukset alkoivat karsiutua päällekkäisyyksien vuoksi. Aina on kuitenkin ollut joku harrastus,tai useampia. Omalla kohdallani lajien kokeilua on helpottanut se, että olen kohtuu helposti kehittynyt hyväksi kaikessa mihin ryhdyn, kuitenkaan en ole koskaan ollut erinomainen tai paras missään. Aina oli joku parempi, joka omistautui juuri sille yhdelle lajille enemmän, siinä missä minä omistauduin yhtäaikaa kahdelle tai kolmelle. En kuitenkaan ole katkera, asiat nyt vain ovat ja sattuivat menemään niin. Jos ei keskity kunnolla yhteen asiaan kerrallaan, ei voi odottaa olevansa juuri se paras.
Sittemmin kuvioihin tuli ysiluokasta eteenpäin myös kuntosali, ja samalla kaikki muu jäi. Päätin tällä kertaa panostaa vain yhteen lajiin, missä ei tarvitsisi miettiä joukkuekavereita tai kalliita välineitä. Lajiin, jossa menestys mitataan siinä, kuinka ankara ja kurinalainen on itse itselleen. Sanotaan, että rauta ei valehtele. Olet juuri sen mittainen, juuri sen vahvuinen, mitä jaksat nostaa. Harvinaisen helppoa. Ei ole tuurista, tuulensuunnasta tai kuun ja tähtien liikkeistä kiinni paljonko penkistä nousee. Tavoitteetkin tuntuvat paljon helpommilta käsittää ja tavoitella, kuin vaikkapa joukkueurheilussa jossa on niin paljon liikkuvia osia ja mahdollisuuksia mennä pieleen. Joko minä olen tietyn kokoinen tai sitten en, tai joko minä saan tuon raudan nousemaan vuoden päästä tai sitten en. Vaatii vain rakaa työtä ja ajankäyttöä juuri siihen tavoitteeseen, mitä tavoittelee ja lopputulos on Nykäsen Matin sanoin aikalailla fifty-sixty. Either you succeed or you fail. Ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, kun ensimmäistä kertaa "todenteolla" päätin, että nyt alan käymään puntilla. En vain kyennyt näkemään puuta metsältä. Tavoitteet ja saavutukset tuntuivat niin kaukaisilta; "ei mulla ikinä tuu olemaan noin iso hauis" tai "en varmaa ikinä nosta noi paljo penkistä" ja sitä rataa. Epäilyksistä huolimatta, tässä sitä ollaan noin 7 vuotta myöhemmin, eikä kehitystä matkan aikana voi olla huomaamatta.
Oma tavoitteeni ei missään vaiheessa ole, eikä tälläkään hetkellä ole ollut lähteä kilpailemaan kehonrakennukseen. Mikäli joku päivä minut joltain lavalta löytää, niin todennäköisesti se on painonnostolava. Jotenkin perinteinen raaka eli raw-painonnosto on aina vain puhutellut minua eniten. Jokatapauksessa näköpiirissä ei ole tarkoitus lähteä kisaamaan silläkään saralla, ainakaan nyt. Tällä hetkellä saliharjoittelulla ei ole minulle muuta tarkoitusta, kuin pitää itseni kunnossa ja saavuttaa omia henkilökohtaisia tavoitteita, kuten olla niin iso kuin vain mahdollista ilman älytöntä bulkkaamista. Ehkä kehitys on hidasta, mutta toisaalta se ei minua kiinostakaaan. Tavoitteet ja niiden saavuttaminen on minulle vain osa treenimotivaatiosta. Näen harjoittelun pitkän aikavälin sijoituksena omaan terveyteen ja sellaisena sen aion myös pitää. Urheilu on minulle elämäntapa,osa minua. Urheilu on minulle jopa tapa
käsitellä huonoja päiviä ja tunteita; kuin terapiaa.
"I’ve never really viewed myself as particularly talented. Where I excel is ridiculous, sickening work ethic. You know, while the other guy’s sleeping, I’m working. While the other guys’ eating, I’m working.
There’s no easy way around it. No matter how talented you are, your talent is going to fail you if you’re not skilled. If you don’t study, if you don’t work really hard and dedicate yourself to being better every single day, you’ll never be able to communicate with people - with your artistry - the way that you want…".
-Will Smith
Niklas, 22v